top of page

NÄIN RAPAUTAT PSYKOLOGISEN TURVALLISUUDEN

Työpaikoilla puhutaan paljon omana itsenä olon tärkeydestä. Tärkeä teema monestakin näkökulmasta, mutta myös kaksiteräinen miekka. Valitettavan usein se kuitenkin vaikuttaa olevan perustelu huonolle käyttäytymiselle; ”meillä saa olla oma itsensä, olen just sellainen kuin haluan [huomioimatta, millainen vaikutus sillä on muihin]”. Monesti sitten ollaankin mallikkaasti psykologisen turvallisuuden rapauttamisen tiellä, sen rakentamisen sijaan.


Koostin toteamuksia, joita työyhteisöissä kuulee silloin tällöin ja joissa ainakin omat hälytyskellot alkavat soimaan. Mitä ajatuksia nämä sinussa aiheuttavat – ollaanko mielestäsi psykologisen turvallisuuden vahvistamisen tiellä vai onko lipsahdettu psykologisen turvallisuuden rapauttamisen tielle, kun muutamien annetaan käyttäytyä aivan kuinka haluavat?





1. “Minä puhun suoraan”


Näin sanova pitää itseään rohkeana ja uskaliaana; mitä hyötyä olisi kaunistella sanojaan. Suoruudessa on positiivisia puolia, esim. silloin kun nostaa asioita esiin yhteiseen keskusteluun ja käsittelyyn. Kuitenkin tämän toteamuksen yhteydessä toiminta on yleensä niin suoraa ja yksioikoista, että henkilö ei lähde avoimesti tarkastelemaan asian eri puolia ja käytännössä muiden näkökulmat tulevat jyrätyksi.


Onkin hyvä pysähtyä kysymään itseltään, mihin pyrkii suoruudellaan: onko keskustelua mahdollista jatkaa ja laajentaa kaiken tämän suoruuden jälkeen. Paljon on kyse tavasta ja tyylistä, miten näkemyksensä ilmaisee; onko näkökulmani ainut ja oikea vai lähdenkö kysymään muiden näkemyksiä sekä ilmaisenko asian toteavaan äänensävyyn vai esim. kysyvällä ja pohtivalla äänensävyllä.


2. “Minä olen realisti”


Tähän törmää monesti tilanteissa, kun on aika tuoda esiin uusia ideoita. Realisti nostaa tällöin seinän pystyyn: ollaan jo kokeiltu ja toimimattomaksi koettu, asiaan on tämä, tämä ja tämä este, jne. Monesti realismin taustalla vaikuttaa halu pitää kiinni vallitsevasta tilanteesta, johon oma asema tai arvovalta saattaa perustua tai minkä eteen on tehnyt työtä. Myös pelko oman osaamisen riittämättömyydestä uudessa tilanteessa saattaa piillä taustalla. Tämä on täysin ymmärrettävää, onhan selviytyminen ja turvallisuushakuisuus meillä ihmisillä DNA:ssa.


Riskien tunnistajia kyllä tarvitaan. Esiin nostetut riskejä ei kuitenkaan ole hyvä käyttää, erityisesti alussa, tyrmäyskeinoina. Uusien mahdollisuuksien pohtimista ja kehittymistä tarvitaan. Tärkeää onkin pelkkien esteiden ja riskien realistisen toteamisen sijaan arvioida, mikä olemassa olevassa on hyvää ja säilytettävää sekä ennen kaikkea miettiä yhdessä esteisiin ja riskeihin ratkaisut.


3. “Minä olen periaatteen ihminen”


Arvot ja periaatteet ovat inhimillisen toiminnan perusta. ”Periaatteen ihminen” toteamusta tuntuu kuitenkin kohtaavan siinä vaiheessa, kun muut perustelut loppuvat ja keskustelu halutaan lopettaa. Kaikilla meillä on periaatteemme ja arvomme ja toisten on niitä hyvin hankala, jollei jopa mahdoton, kyseenalaistaa.


Periaatteet ovat arvokysymyksiä ja luonnollinen osa ihmisyyttä. Yhden periaatteet eivät ole sen paremmat kuin toisen. Siten tämän perustelun noustessa keskusteluun, olisikin hyvä yhdessä pohtia, mitkä ovat yhteiset periaatteemme, joiden varassa teemme yhdessä asioita ja haemme yhteistä ratkaisua.


4. “Meillä ei etsitä syyllisiä”


Tämän voisi jo sanoa nykyajan klassiseksi toteamukseksi organisaatiossa kuin organisaatiossa. Hieno ja tavoiteltava virke sellaisenaan. Haaste vain on, että usein tämä jatkuu sanalla ”mutta”. Syyllinen on hyvä löytää, jotta itse ei näyttäisi heikoimmalta. Monesti myös ajatellaan, että kun syyllinen on löydetty, ongelma on rajattu ja hoidettu tai ainakin se on siirretty muiden vastuulle.


Olisikin aika opetella jättämään mutta-sana pois. Nostaa sen sijaan kysymys, Miten asia voidaan ratkaista ja ketkä ovat sitä parhaita ratkaisemaan. Hard coren 😉 puolelle mennään jo, kun tähän vielä lisätään, Miten minä voin auttaa asian ratkaisemisessa.




Miten on; soittavatko nämä toteamukset kelloja – tunnistatko itsesi tai organisaatiosi näistä? Millaista muutosta uskoisit saavasi aikaseksi, jos tarttuisit toteamusten perässä mainittuihin vaihtoehtoisiin toimintatapoihin? Omasta mielestäni aika pieniä ja helppoja tapoja keikauttaa psykologisen turvallisuuden luominen sanoista tekoihin.


Jos tunnistat näitä työyhteisöstänne ja kaipaatte apua psykologisesti turvallisten työyhteisöjen rakentamiseen, me Lyggellä autamme mielellämme. Näihin asioihin olemme asiakkaittemme kanssa tarttuneet mm. coachingin, työyhteisösovittelun ja esihenkilövalmennusten keinoin.


Ole yhteydessä ja poimitaan yhdessä teillä psykologista turvallisuutta rapauttavia tekijöitä pois – Marianne Kukko, 040 543 9883, marianne.kukko@lygge.fi tai https://www.lygge.fi/otayhteytta



TUTUSTU MYÖS



Valmentava johtaminen -koulutukseemme


136 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page